Hän katseli pieniä puita, jotka etäällä oli huomannut, niissäkin oli ääniä jotka muistuttivat käyrätorvesta. Yhtä lailla kummallinen metallisuus, johon saattoi vaipua kuin saveen. Savesta muovaantuneita talot olivatkin, niiden ovet näyttivät pianon koskettimilta. Mutta eräästä käveli ulos herrasmies, jonka takana hänen rouvansa oli hilleri kaulasssaan. Eräänlainen teloitettu sartrelainen hilleri, jonka kesken luentoa oli suojauduttava joka puolelta lentäviä luoteja vastaan. Tässä yhteydesssä musiikilla on hyvin merkittävä vaikutus, se suojaa meitä maailman saasteilta.

Musiikin tehtävä on suojata pienhiukkasia vastaan, jotka työntyvät tuon tuosta aivoihin. Musiikki on niille myrkkyä, se saa struktuurin värähtelemään juuri epäotollisella tavalla noille pienhiukkasille perkeleille. Rakastan musiikkia.

Tai pitäisikö sanoa pikemmin näin: onko Antikristuksella vaihtoehtoja, jos hän on vallankumous. Hänen kirjansa ovat ilmestyskirjoja ja viidensiä evankeliumeita kun hän kuuntelee Rachmaninovin vespereitä.

Kieltäymys, kieltäymys ja kieltäymys ovat kuin suuren perikadon kauhistava esitunnelma: lopun ja synkän käsittämättömän uuden kauhistava pasuuna. Mutta onko minulla vaihotehtoja?

"Ei ole mikään sattuma, että Dostojevski poti kaatumatautia, jota jo kreikkalaiset pitivät "pyhänä sairautena", ja että hänen kuolinnaamionsa on yllättävästi Sokrateen näköinen."

Lopulta sinunkin aikasi kuitenkin tulee. Kuinka voin tuntea itseni tavalliseksi, vaillaolevaksi mitään erityistä kipua, erityistä tilaa jossa olemassaoloni olisi erityisesti uhattuna. Tai, mutta lause voisi jatkua loputtomiin. Olen tässä koska haluan nähdä tuohon. Voisi jatkua loputtomiin sellainenkin että siirtyisin paikasta toiseen koska missään en tuntisi oloani tarpeeksi vahvaksi. Etsin kuvia joista voin sanoa että ne tulevat minusta, että niiden voima on myös minussa. Ruumiini on tämä: kammiot, reidet, aukot, pinnat ja niiden leikkauspinnat, jänteet, jännitteet, painopisteet.

   En unohda mitä olen. en unohda mitä olen ollut tekemässä.

Nainen, alaston, istuu nojatuolissa keskellä näyttämöä. Hänen takanaan on suuri vesivärimaalaus vasten seinää, siinä hakaristillä on nokka jota se teroittaa kiviin.

   En unohda mitä olen ollut tekemässä. Se kaikki on johtanut siihen että    
   minulla ei enää ole voimaa liikuttaa kättäni sen enempää kuin jalkaani. Voin 
   nousta tästä mutta mitä se tosiasiassa on, te ette tiedä mitä kauheuksia  
   allani on, älkää pyytäkö minua nousemaan, älkää liioin laskeko minua 
   silmistänne. 

   Elän itsessäni mutta mitäpä te siitä voisitte tietää. Minun kamppailuni ei 
   kuulu teille, ei kuluta teidän ruumistanne muuta kuin mitä te annatte niin 
   tapahtua. Tällä on tekemistä katkeruuden kanssa yhtä vähän kuin tällä on 
   tekemistä rakkauden kanssa.

Nainen nousee nojatuolista ja kääntää selkänsä katsojille. Hän katsoo maalausta ja puhuu samaan aikaan välillä elehtien hiukan käsillään.

   En tunne yhtäkään teistä sen syvemmin.
 
   Minulla ei ole sen enempää halua tappaa teitä kuin rakastellakaan 
   kanssanne juuri nyt. Jos ajattelen kaiken maailman hyvän olevan lautasella  
   juuri minua varten tunnen ahdistuvani. Se on hyvin väkivaltainen ja 
   ahdistava kuva, se antaa olettaa asioiden olevan niin kuin niiden juuri ei    
   tulisi olla. Teidän kannaltanne olen suhteellisen merkityksetön. Unohtakaa 
   nyt tämä tilanne ja koettakaa ajatella järkevästi. Unohtakaa minut ja 
   katsokaa vain muotoani. Pidän sietämättömänä sitä että tulen 
   ymmärtämättömästi katsotuksi ja sillä en tarkoita mitään muuta kuin sitä että 
   joku katsoo minua niin kuin kuvittelee minun haluavan tulla nähdyksi. Se on 
   varmin keino tukkia jokainen ihohuokosensa, antaa slimiensä sumentua ja 
   lopulta tulla kokonaan käyttökelvottomiksi. Haistelkaa, koettakaa haistaa 
   tuoksuni ja koettakaa aistia minut niin kokonaisvaltaisesti kuin se teidän 
   tilassanne on mahdollista. En ole tyttärenne, vaimonne, tyttöystävänne tai 
   äitinne.

   Minussa on enemmän voimaa kuin kaikessa maailman palavassa öjyssä.

   En ole mikään yhdentekevä ilmestys niin kuin ei kukaan maailmassa. Minun 
   sisäinen järjestykseni poikkeaa välttämättä jokaisen teistä sisäisestä 
   järjestyksestä. Niin täytyy olla. Pidän sitä onnena ja hyvänä asiana.

   OIkeuteni on omissa käsissäni, mutta ne kädet ovat myös kaikkien niiden 
   käsiin liitetyt jotka elävät lähelläni. se mikä virtaa minun lävitseni voi virrata 
   myös kaikkien toisten lävitse. Tunnette minut, tunnette pateettisuuteni, 
   ylimielisyyteni ja itsepäisyyteni mutta koettakaa tuntea myös ne muut 
   rakennukset joita mielessäni olen koko elämäni rakentanut. Ajatelkaa 
   sisäpihaa, jota koristavat korkeat tuuheat puut, ajatelkaa varjoja, kaikkea   
   kipua mutta myös niitä kehiä jotka väistämättä ympäröivät kaikkea olevaa.

yksi yksi   yksi  yksi yksi
kaikki raha jonka työläiset
pesten lastensa ulos maasta
viimeinen tietää mitään apteekki
tarpeeksi kärsimys   huoli rakkaus
mistään kuolema tarpeeksi yksi
yksi   yksi yksi mahdollisuus
kieltäymys   taustalla elokuva kaiken
ylitse maa sielu haavauma kausi taipumus
maalainen yksi  yksi   yksi sielu kauhu 
taipumus raastava kieltäymys vilu sielu
huoli maa riisto kielto viittaus siemen
saasta karitsa viisaus rikki   rikki 
yksai yksi  yksi kielto huomaavaisuus
varovaisuus kieltäymys tapa olla sieltä
perustava fundamentaalinen perusta 
rakenne sielu   yksi  yksi yksi kielto viisaus
huopa   peitto  lakana siemen vulva viisaus
kuolema huomen yksi  yksi yksi maalainen
maalaus kuva peitto lakana vulva siemen
kiemurteleva hauras varovainen kasvot
musta kielto pyrkimys eteenpäin kerros 
huomen huominen   sosialismi siemen
kierto vulva idea olemus maski sierain
kasvot leuka   yksi yksi yksi   kuolema
synkkä vieras muoto  kuorrutus koriste
koristella koristautua koristeellinen koriste

Kykene kuvittelemaan hahmo muuttuneeksi, mutta älä pelkää mitään uhkaavuutta. Älä pelkää esimerkiksi liekkiä sen enempää kuin järkesi sinulle sanoo. Luota järkeesi mutta anna itsesi tehdä se mitä olet tekemässä. Anna hermojen olla kanssasi. Luota itseesi mutta älä missään tapauksessa kuvittele esimerkiksi olevasi väärässä. Väärässä oleminen tarkoittaa myöntymistä. Älä myönnä, älä tuhoa sen vuoksi että se on helppoa. Älä vaivu siihen, älä unohda. Älä elä sen vuoksi, että se on helppoa.

En tahdo suhteutua mihinkään pysähtyneesti. Enemmän haluan olla perillä itestäni ja monista asioista jotka ympäröivät minua. Kuten. on sanomattakin selvää, tai juuri sanomatta on selvää, että kräsimys. Että viha, kuolema, kaikki se liittyvät niin. Ne liittyvät hyvin vahvasti tähän, en ole. Tai en ole olemassa ilman mmärrystä tästä.