En unohda mitä olen. en unohda mitä olen ollut tekemässä.

Nainen, alaston, istuu nojatuolissa keskellä näyttämöä. Hänen takanaan on suuri vesivärimaalaus vasten seinää, siinä hakaristillä on nokka jota se teroittaa kiviin.

   En unohda mitä olen ollut tekemässä. Se kaikki on johtanut siihen että    
   minulla ei enää ole voimaa liikuttaa kättäni sen enempää kuin jalkaani. Voin 
   nousta tästä mutta mitä se tosiasiassa on, te ette tiedä mitä kauheuksia  
   allani on, älkää pyytäkö minua nousemaan, älkää liioin laskeko minua 
   silmistänne. 

   Elän itsessäni mutta mitäpä te siitä voisitte tietää. Minun kamppailuni ei 
   kuulu teille, ei kuluta teidän ruumistanne muuta kuin mitä te annatte niin 
   tapahtua. Tällä on tekemistä katkeruuden kanssa yhtä vähän kuin tällä on 
   tekemistä rakkauden kanssa.

Nainen nousee nojatuolista ja kääntää selkänsä katsojille. Hän katsoo maalausta ja puhuu samaan aikaan välillä elehtien hiukan käsillään.

   En tunne yhtäkään teistä sen syvemmin.
 
   Minulla ei ole sen enempää halua tappaa teitä kuin rakastellakaan 
   kanssanne juuri nyt. Jos ajattelen kaiken maailman hyvän olevan lautasella  
   juuri minua varten tunnen ahdistuvani. Se on hyvin väkivaltainen ja 
   ahdistava kuva, se antaa olettaa asioiden olevan niin kuin niiden juuri ei    
   tulisi olla. Teidän kannaltanne olen suhteellisen merkityksetön. Unohtakaa 
   nyt tämä tilanne ja koettakaa ajatella järkevästi. Unohtakaa minut ja 
   katsokaa vain muotoani. Pidän sietämättömänä sitä että tulen 
   ymmärtämättömästi katsotuksi ja sillä en tarkoita mitään muuta kuin sitä että 
   joku katsoo minua niin kuin kuvittelee minun haluavan tulla nähdyksi. Se on 
   varmin keino tukkia jokainen ihohuokosensa, antaa slimiensä sumentua ja 
   lopulta tulla kokonaan käyttökelvottomiksi. Haistelkaa, koettakaa haistaa 
   tuoksuni ja koettakaa aistia minut niin kokonaisvaltaisesti kuin se teidän 
   tilassanne on mahdollista. En ole tyttärenne, vaimonne, tyttöystävänne tai 
   äitinne.

   Minussa on enemmän voimaa kuin kaikessa maailman palavassa öjyssä.

   En ole mikään yhdentekevä ilmestys niin kuin ei kukaan maailmassa. Minun 
   sisäinen järjestykseni poikkeaa välttämättä jokaisen teistä sisäisestä 
   järjestyksestä. Niin täytyy olla. Pidän sitä onnena ja hyvänä asiana.

   OIkeuteni on omissa käsissäni, mutta ne kädet ovat myös kaikkien niiden 
   käsiin liitetyt jotka elävät lähelläni. se mikä virtaa minun lävitseni voi virrata 
   myös kaikkien toisten lävitse. Tunnette minut, tunnette pateettisuuteni, 
   ylimielisyyteni ja itsepäisyyteni mutta koettakaa tuntea myös ne muut 
   rakennukset joita mielessäni olen koko elämäni rakentanut. Ajatelkaa 
   sisäpihaa, jota koristavat korkeat tuuheat puut, ajatelkaa varjoja, kaikkea   
   kipua mutta myös niitä kehiä jotka väistämättä ympäröivät kaikkea olevaa.