Suostuisitko muunlaiseen psykoanalyysiin kuin kirjoittamiseen?
sunnuntai 22. kesäkuuta 2008
lauantai 21. kesäkuuta 2008
keskiviikko 18. kesäkuuta 2008
Isäni on huomattavan pitkä, olen kirjoittanut
hänelle huomattavan pitkää kirjettä aina aamuisin.
Yritän siinä luoda näkymää. On mahdotonta antaa
itsensä tulla selkeästi esiin esimerkiksi tekstissä, ja
yhtä mahdotonta on tulla itsensä kaltaiseksi samalla
tavoin kuin värit. Isälläni, hänen huolitellussa ava-
ruudessaan, on kolme maljakkoa pitkällä pöydällä.
Eräs Sibelius-Akatemian sävellysluokkalainen pudot-
ti niistä yhden lattialle, mutta se ei suinkaan särkynyt
vaan soi hyvin kauniisti. Isäni kasvot puolestaan jul-
mistuivat, mutta tulivat sitten lempeiksi. Nyt hän on
Milanossa, kirjoitan Milanoon, hotellihuoneeseen
jonka katto on täynnä näkymättömiä kuvia samalla
tavoin kuin täyteen piirretyn paperin toinen puoli.
Lähettänyt Liisa Patovirta klo 3:45 ip.
Nämä oppivat puhumaan ääneen,
mutta teini-ikäinen tytär ei ole kos-
kaan puhunut sitä. Hänellä on lau-
kussaan yksi voipaperiin kääritty
kala,
ehkä sen huulet on punaiset, ja
kostaminen ei ole mahdollista, ei
sille jolle olet kostanut.
Lähettänyt Liisa Patovirta klo 3:40 ip.