- Jumalani, huudahti hän kavahtaen taaksepäin.
Näyttää siltä että pelkästään turkkiin kääriytyminen riittää
vaientamaan hänet. Ei niin, että hän kuvittelisi sen suojassa
olevansa turvassa. Tuo vuota suo hänelle korkeintaan hitusen
sitä merkityksellistä hehkua jota voisi kutsua myös onneksi.
Mutta näinä aikoina lienee viisasta varoa puhumasta onnesta.
Kunhan vain näkee aamulla auringon nousevan on syytä jo
hengähtää. Ei, pelkkä turkki ei tee hänestä mitään. Turkki on
vain jotakin jonka hän on kiskonut mukaansa jostakin alennus-
myynnistä ja kuvitellut saaneensa sen mukana sielun. Kuvitellut
että se sydän joka sen varjossa joskus on sykkinyt kuuluu nyt
hänelle. Onko sitten niin? Lienee parasta näyttää missä horisontti
on, mihin voidaan vetää vaakasuora viiva ja mistä pystypinnat
alkavat. Tämä on luonnos ensimmäiseksi kohtaukseksi: vaimo
astuu ovesta ja hypistelee helminauhaa kaulallaan. Muuta
hänen yllään ei ole. Toisesta ovesta, vastakkaiselta puolelta
näyttämöä astuu toinen nainen, jolla on vain korkeakorkoiset
pohkeet peittävät mustat nahkasaappaat jalassaan. Keskellä
näyttämöä leikkii noin kuusivuotias poika, jonka takana televisio
on päällä, äänettömänä. Pimeys. Valot, nyt lämpimämpi sävy,
vaimo kääntää päänsä kallelleen, toinen nainen istahtaa tuolille
pojan viereen ja katsoo leuka pystyssä ja itsetietoisesti vaimoa,
jalka toisen päällä ja hiukan kärsimättömästi sitä heiluttaen. Vaimo
kääntää päänsä toiseen suuntaan kallelleen ja huokaa sydäntä-
särkevästi. Toinen nainen sulkee silmänsä ja huokaa. Vaimo
kääntyy, kävelee pois ovesta ja paiskaa sen kiinni takanaan.
Hetken kuluttua hän palaa takaisin, raivoissaan ja tähtää toista
naista pistoolilla. Poika katsoo häntä laajentunein silmin ja
juoksee hänen viereensä, kiertää toisen kätensä hänen uumansa
ympärille ja toisella tarttuu pistoolin piippuun ja vääntää sen
osoittamaan kohti lattiaa. Toinen nainen alkaa itkeä ja hautaa
kasvot käsiinsä.