En tahdo suhteutua mihinkään pysähtyneesti. Enemmän haluan olla perillä itestäni ja monista asioista jotka ympäröivät minua. Kuten. on sanomattakin selvää, tai juuri sanomatta on selvää, että kräsimys. Että viha, kuolema, kaikki se liittyvät niin. Ne liittyvät hyvin vahvasti tähän, en ole. Tai en ole olemassa ilman mmärrystä tästä.
torstai 6. maaliskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti