torstai 6. maaliskuuta 2008

Lopulta sinunkin aikasi kuitenkin tulee. Kuinka voin tuntea itseni tavalliseksi, vaillaolevaksi mitään erityistä kipua, erityistä tilaa jossa olemassaoloni olisi erityisesti uhattuna. Tai, mutta lause voisi jatkua loputtomiin. Olen tässä koska haluan nähdä tuohon. Voisi jatkua loputtomiin sellainenkin että siirtyisin paikasta toiseen koska missään en tuntisi oloani tarpeeksi vahvaksi. Etsin kuvia joista voin sanoa että ne tulevat minusta, että niiden voima on myös minussa. Ruumiini on tämä: kammiot, reidet, aukot, pinnat ja niiden leikkauspinnat, jänteet, jännitteet, painopisteet.

Ei kommentteja: