Ei tämä yhtä ihmistä kaipaa. Ei tässä olla riippuvaisia kenenkään epätydellisestä ruumiista. Ei tässä olla kaatumassa. Ei tässä olla tulossa loppuun, ei taivaanranta häämötä. Ei veri virtaa. Minä perkele en tällaisesta välitä. Ennenkin on vaiettu mutta keuhkot pumppaavat ilmaa silti. Minä puristan käteni ja sitä ei kukaan muu peru. Samaa maailmaa tämä kaikki on, luonto on sama kaikkialle. Ei tässä tarvitse ahdistua sellaisesta jolla ei mitään perustaa ole. Sade on sama kaikkialla. Lehvät ovat samoja kaikkialla. Samalla tavoin ne virrat virtaavat missä hyvänsä. Kun vaipuu niin vaipuu, siitä on turha pyristellä. Luota minuun, minä tiedän mikä on hyväksi. Kuka muu sen tietäisi, kuka muu noista joilla puntit värisevät. Kuka loppuaan tietäisi, ei tästä mitään selvää muutenkaan tule. AInoa kirkkaus on sydämessä, ei siinä sen kummempaa. Antakaa nyt tähän se ja lopettakaa leikinlasku. Jokainen tuhoutuu joskus. Mieluusti minä tässä seison. Kuka muu tässä muka voisi olla, ei tässä ykseys ole uhattuna eikä isä.