Yhteiskunta, helvetti, portaat alas ja sivulle. Kolmaskin henkilö näkee hahrhoja.Kuka muka on kiihottunut suosiollisuudesta, vaikka sanoisi muuta, kuka muka on kiihottunut pelkästään siitä että jumalat vaikuttavat virnuilevan. Posket kuperina, rusuunpunaisina. Kulta, kulta, kulta, kulta. Jos sanoo vaikka että koski soi kun saatanan urut. Mutta eihän se niin, todellisuus on vääränlainen jos oikeamielisyys on mahdollista. Sielu kuuluu toisaalle, kirjoittiko Mandelstam siitä, avasiko sydäemnsä. Kenen kanssa sitä kulloinkin huoraa, tai tappaa aikaa, tai yrittää ymmärtää. Ne juuri eivät ole ainakaan kristuksentien seuraajia, ainoastaan herjaavat kaikkea sitä. Eivät herjaa, vaan muodottomuudellaan saavat kaiken ja kuolevat sitten parvittain. Sellainen jauhaminen yhtä tyhjän kanssa, voi jumalauta, se on niin suomalaista, se juuri on niin suomalaista... Kyvyttömyys heijastuu jokaisesta seinästä ja jokaisesta lattiasta, maasta, taivaasta. Täysin vakavasti otettava ratkaisun mahdollisuus kuulostaa kirkkaalta lähteeltä josta ammentaa. Kaiken ympärille täytyy pujottaa taiteen köysi ja kiristää, ei sitä muuten selvitetä, rakenneta mitään, hedelmöitetä.