Oikeastaan hämmästelen usein tahtoani tehdä jotakin. Niin usein se näyttää toimivan minua vastaan, ei jätä rauhaan. Tuota pikaa katson johonkin toisaalle, minun käteni ulottuvat muualle. Silloin kun jäljellä ei enää ole nuoruusvuosiani en tiedä mitä tehdä. Minun täytyy vain iskeä ovi sisään ja päästä itsekin sisään. Siinäpä kuvio josta pidän. Hyvin runollinen ja samaan aikaan en kuvittele tekeväni niin. Haluan tulla kannetuksi hautaan kunniallisesti, niin että koko kansa rukoilee puolestani.