Keittää kahvia, italialainen alumiinipannu, ihmisen profiili, myöhemmin kiehuu yli kun nukahtanut patjalle. Oikea käsi alla, vasen kiertynyt patterin lavan ympärille, ei, puristaa sitä. Täytyy yhdistyä naintiin, selvä assosiaatio. Ei likaista mutta ei järin opuhdastakaan, tutkii Linnan ulkovarustuksia. Tarkastelee, myhäilee, tyytyväinen kuin totinen eläin. Totinen eläin, riiputtaa kaulaansa, tarttuu pistooliin. Ei sunkaan tätä mtäkimistä kukaan kuule, ei kuule eikä haista. Sitä on vielä lunta maassa siellä täällä katvirinteitä. Savukkeita, viinaa, pontikkaa. Puhtaat hantuukit. Peruukki, ei liioiteltu. Ei liioittelua tässä vaiheessa. Isä, aurinko ja Italia.