Tunteet, jotka kätkevät sisäänsä jotakin muuta ovat ennen kaikkea. On ymmärrettävä kuinka jokin sulkee jotakin pois, miksi se ei voi olla mitään muuta. Sanon usein sellaista mitä en tarkoita. Vielä useammin kirjoitan niin kuin en ymmärrä tarkoittaneeni.

Pyrin toistamaan jotakin mutta unohdan mitä olen toistamassa.

Ehkä juuri se on edellytys tälle kaikelle. Vaillinaisuus jonka voi kuvitella tai jonka voi tuntea. Kuitenkin menen jääräpäisesti eteenpäin. En voi suostutella itseäni mihinkään muuhun. Jos pystyn asettumaan jokaisen puhujan taakse, ei minulla pitäisi olla minkäänlaista pelkoa hajoamisesta. Jos voin merkitä puhujani itselläni, olen turvassa.

Joskus menetelmäni ovat hyvin monimutkaisia. Voin kehittää luokittelujärjestelmän, jonka ääriviivoissa näyn itse, en suinkaan sen yksityiskohdissa.