sunnuntai 11. marraskuuta 2007

Se mikä sanomattomuudesta syntyy liittyy
siihen mikä syntyy liioittelusta. Liioittelu puolestaan
on kaikki mitä voi olla. Alussa kommentit ovat
lähes aina pidempiä, niitä ei voi sanoa tarkemmiksi
mutta ne ovat värikkäämpiä. Värikkäämpiä sillä
tavalla joka liittyy hallitsemattoman olemassaoloon.
Samalla tavoin voi renderöidä jonkin tuntemansa
ihmisen, itse on hyvä esimerkki siitä, kateenkorvan
tai umpilisäkkeen. Se tunkeutuu sisään niin kuin
tommipuukko. Ei ole hyödyllistä ajatella jonkin olevan
vain itseään varten eikä tarpeellista ajatella itse
olevansa vain yhdessä pisteessä samaan aikaan.

On hyödylllistä kääntää päätään mutta varottava
niskaansa.

Ei kommentteja: