On mieletöntä kuvitella että tästä ei seuraisi jotakin. Yhtä naurettavaa kuin katsoa ympärilleen. Ihmisten keskellä on alue, jolla vääntelehtii muita ihmisiä. Takana on valkokangas, lahnansuolet ovat rantaruuhkan välissä, kivien ja puunkappaleiden kanssa sopusoinnussa. Haluan rakastaa sinua ja osoittaa sen näin. Teen sinusta vaikka raavon kunhan suostut edes kerran istumaan sängyllä asennossa joka miellyttää, lantionluut viehättävästi, reidet. Sitä ennen oli kesä. Kesä tarkoitti sudenkorentoja, joiden siipien verkkokuviot eivät edenneet juuri mihinkään. Sekö tämän kaiken sai aikaan? jokainen repliikki on viisastelevasti ja sitäpaitsi vastenmielisesti lausuttu. Haluan luoda henkilön joka kääntää selkänsä itselleenkin, siihen tyyliin mihin olen tottunut. Puheen tyyliin. Luonnaako se?