Olen monessa suhteessa toisen kaltainen.
En nyt tarkoita itseäni minään huvittavana
eläimenä jota on kaunis katsella, en tarkoita
nyt katsoa omia jalkojani mutta minkä voin
niiden olemassaololle. Ilman niitä olisin hyvin
täydellinen, täydellinen siinä mielessä joka
liittyy mielettömyyteen. Itsetyytyväisyydelläni
tuskin on mitään selkeitä rajoja. Olen ollut
samaan aikaan sinun luonasi ja kirjoittanut
tätä, sukkahousuista on yksi silmä lähtenyt,
en ole välittänyt siitä liialti ja jatkanut kirjoitta-
mista. Huomenna minun täytyy kävellä osta-
maan itselleni jotakin muuta. Sinua en tahdo
unohtaa, kävele siksi runkojen taakse. Älä
katsele minua liikaa että et tukehdu. Älä viitsi
näytellä huolestunutta, se saa minut raivoihinsa
ja sellaisena en tahdo itseäni tuntea. Kanavat
ovat sitä varten että niitä käytetään, en minäkään
kulu siitä että täytekynä hankautuu jalkaani
vasten. Olen vain kirjoittamassa yhtä kirjettä,
tässä ei ole mitään sinulle kuuluvaa. Ole huo-
letta, en minä ole tappamassa juuri nyt enkä
edes vahingoittamassa. Haluan vain olla tässä
ja toivoa parastani.