Ojentaa jonkin joka merkitsee, viisivuotias lapsi, ojentaa suklaalevyn hiukan itseään vanhemmalle, toisen täytyy olla tyttö, toisen poika, viisivuotias olkoon tyttö, ojentaessaan suklaalevyä näyttää hermostuneelta, niin kuin epäilisi jotenkin.

Toinen taas on levollinen, hänellä on yllään vaate joka näyttää siltä että se päällään hän on tullut suoraan sotakentältä, hänellä on vyöllään pistoolikotelo ja siinä pistooli.

Minkä jälkeen tulee romanssi, viisivuotias kysyy,
sen jälkeen kun olet noussut panssarimersusta, toinen vastaa,
sen jälkeen kun taivas on tummentunut savusta ja sinä tunnet sen kurkussasi, sen jälkeen kun kaikki on kuollutta, tummunutta, kuivunutta.
Mutta eikö se ole kuin hyvää viiniä kysyy viisivuotias, sellaista joka laskeutuu alas koska sen kuuluu laskeutua alas, alas nielusta kuin joukko miehiä,
siinä olet oikeassa, sanoo toinen, me olemme oikeassa koska meidän täytyy syödä, nukkua ja rakastella, olemme oikeassa koska sisällämme toisemme,
mutta sinä hetkenä viisivuotias tyttö vetää suklaalevyn takaisin itselleen ja juoksee pois.