On turvallisempaa koluta öisin talojen alla, rotankaltaisena, rottana, ja aamulla katsella loistavaa auringonnousua. Tyynyn sisällä untuvia. Kärsimys. Kaikkien täytyy kuolla. No niin, sopii sanoa että tässä olen. Poskeni riippuvat. Huuleni ovat kalpeat, uumani kapea. Eleetön, hengetön. Läpi kaiken. Tämä on kuva jota täytyy katsoa.
Toisiinsa sekoittuvat äänteet. Jolta on repäisty ihmisen naamio.

Platonilla on syvä napa. Hyvin kaunis.

Anteeksi. Olen kipeä. Hellin vain jalkaani.

Aurinko on piilottanut itseensä kultaisen kallon, viisastelija
se on. Onko ruiskuun puristettu kaktus? Mitä se on?