torstai 22. marraskuuta 2007

Yhäkin tämä yhteiskunta on hyvin nuori,
ja yhäkin ennensanottuja ongelmia on, tai
että kolmiaivoiset olennot, se ryhmä tulee
yhä tuhotuksi niin kuin kattotiilet, pudoten
maahan myrskyn sattuessa. Suuri Luonto,
kuten jokea kutsutaan, voi yhtäkin hyvin
olla jotakin joka laajenee esimerkiksi itään
päin yhtä hyvin kuin pohjoiseenkin, ei
niin että se olisi mitenkään pääni ulkopuolella
L. jota nyt voi sanoa J:ksi, sanoi. Onnettomat
tilanteet kääntyvätkin vastakohdikseen sinä
hetkenä kun kaikkea lakataan tarkastelemasta.

Näiden
valkoisten, mustien ja hiuksenohuen kielten
tarkoitus on muuntaa totuus toiseksi. Neljännes
tästä, kutsutaan sitä vaikkapa nimellä Muod,
jatkaa olemistaan siellä missä paarmat lentävät
kahdeksikon muodossa. Jokaisen paarman
selässä on näkymätön henki, joka on myötäinen
paarman tahdolle.

Mikä on väärin? Mikä on tämän syy?
Yksinkertaisesti se, että kysymystä ei ole
huolellisesti tarkasteltu jokaiselta puolelta. Toisin
sanoen sen on annettu ottaa tila. Tämän
mekaanisen tahdon luuranko on jotakin muuta.
Tilan ottaessaan kysymykset muodostuvat
aukoiksi joiden kautta voi nähdä vastuksen
kuolemalle. Kolmiaivoisten olentojen ainoat
sanat ovat jotakin seuraavista: ehkä, kenties,
huomenna, näen, sen, hyvin.

Ei kommentteja: