perjantai 30. marraskuuta 2007

Maistan jotakin kitkerää juomassani. Tällä ei ole tekemistä vain sen kanssa että lumisade ulkona on sellainen kuin on, tai että jokin on pettänyt minut, laskelmani. Kokonaiset virrat kuolevat samanaikaisesti kuin ihmisetkin. Jos maailma voisikin olla suuri työhuone tai ateljee.

Ei kukaan tule ajatelleeksi näitä kun asiat ovat hyvin, mutta kun he joutuvat ahdinkoon, niin mitä valituksia kuulemmekaan!

Myönnän eläneeni toisinaan viisaasti. Se kylläkin tarkoittaa vain sitä että olen kenkiä sitoessani unohtanut sitovani kenkiäni ja kuvitellut sitovani jotakin tyystin muuta. Varsinainen uskalikko.

Heidän orjuutensa on ikuista ja riippuu pitkän langan päässä. Hämähäkit ovat aivan toisella tasolla, heidän maailmansa on paljon kauniimpi. Kuuntele heitä niin tiedät miksi ainakaan he eivät ole joutuneet tuohon tilanteeseen.

Miten tämä asia päätyy, on epävarmaa. En ymmärrä mihin pyrin näillä vertauksillani. Karkeuksien latelijana olen varsin alhaista tasoa, ylistäjänä en ole sen kummempi. Mutta kuitenkin pidän tätä kaikkea niin kuin kalaa ongessani.

Ei kommentteja: