FARMASEUTTINEN IHME

Kaaduin portaissa ja rikoin silmälasini ja silmäkulmani, minun täytyy puristaa ohimoani vieläkin ettei kipu ylly sietämättömäksi, ja sinä aikana kaikki kiusaukset, jokaikinen niistä, kumartuivat puoleeni lonkeroineen ja ymmärrettävine vertauksineen. Samalla tavoin kuin silmälasien sanka murtui murtui myös pala portaasta. Olen nähnyt näkyjä pyhimyksistä, jotka ovat samaan aikaan kuolemattomia ja kuolevaisia, jos he ovat kuolevaisia, heidän täytyy kuolemattomuudellaan todistaa toisin, jos he ovat kuolemattomia, heidän täytyy kuolevaisuudellaan todistaa toisin. Silmälasien linssi murtui samalla tavalla kuin silmälasien sankakin, kivisistä portaista lohkesi täsmälleen kuusikulmainen pala ja pelkästään se olisi tuntunut uhkaavalta. En ymmärrä miksi en ole tämän harhaluuloisempi, miksi en kuvittele tämän enempää vaikka olen selvästi jollakin tavoin harhautunut siltä polulta joka minulle on osoitettu. Palan murtuessa portaista olin jo henkisesti kauempana mutta kuitenkin niin lähellä että saatoin haistaa ilmaan leviävän tuoksun.

Haluan asua tässä ikuisesti. Rakentaa ensin leirin, sitten kaupungin ja lopuksi lähteä. Muovailemattomuus voi hyvinkin olla perustana sille että tunnen oloni näin kotoisaksi. Koska en voi saada mitään kääntymään itseni suuntaiseksi on minun itse käännyttävä jatkuvasti. Tahdon jatkuvasti pitää itseni erossa siitä minkä kuvittelen itsekseni. Tähän sekoittuu jatkuva kommentaari.

Silmälasien linssin murtuessa tunsin myös silmämunani jollakin tavoin laajentuvan ja sen jälkeen supistuvan. En kuitenkaan saanut siitä sen parempaa otetta. Näkökentässäni oli vain toinen toistaan sumeampia pisteitä. Jostakin kuului lauluharjoituksia, kuvittelin äänen syntyvän tumman nuorukaisen suusta, valkoisten hampaiden takaa. Keskikohtana, jonkinlaisena kultaisena aasina, toimi nuorukainen, hänen hampaansa olivat vain yksityiskohta. Johan nyt, minun täytyy lähteä tästä kiireesti jos haluan olla järjissäni vielä tulevinakin päivinä.