Kun astui ulos metsästä, kaatuivat tornit.
Kun kaatui tulppaanipedille, kuolivat kanssamatkustajat.
Kun kirjoitti isälleen, tukehtui koira.
Kun sävelsi, talot romahtivat ja maa halkeili.
Saatoin kuulla valituksen, ilmassa väreilevän ja syvän,
mutta ketään ei näkynyt, missään, puiden lomassa,
ja niin seisoin vain hämmentyneenä siinä missä olin,
ajattelin että hän ajatteli sitä mitä minä ajattelin.
tiistai 27. toukokuuta 2008
Lähettänyt Liisa Patovirta klo 4:07 ip.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti