TŠERNON VARJOSSA

Miksi vielä valittaisin Onnettaren säälimättömyyttä,
tai itseni samantien, kaikki tulee sisään,
savu, lattia on peitetty havuilla ja miehet
istuvat kuka missäkin, tämäkin lohtu
koituu minulle vain kidutukseksi, niin
kuin olisin kidukseton kala, surkea
kuolemani rikkoo keskinäisen rakkautemme
liiton, joku kylän asukkaista, joka oli
tähystyspaikalla suuren kuusen latvassa,
hänen lahkeensa olivat aivan pihkaiset,
huusi, valtavan isoja ja vihaisia koiria
vaelsi varjoissa, repivät ilman erotusta
juhtia ja miehiä, tästä kaikesta on
seulottava se mikä kulloinkin vaikuttaa,
kävelisin tästä pois jos
antaisivat, kävelisin pois jos antaisin
itseni, ei, Psykhe, sinun ei kannata
vaipua toivottomuuteen vaikka asiat
näyttävätkin huonoilta, hiero leukaasi
tähän ja rohkaise mielesi, käyttäydy
nöyrästi ja katuvaisesti niin kenties
kaikki kääntyy vielä hyväksi, ehkä
sitten voit saada hunajanmakean
suudelman lempeän kielen kärjestä.