Pian sen jälkeen kun olemme asettuneet näihin luoliin näemme kuinka vesi tippuu ylhäältä aivan tietyllä tavalla, kuinka hehkulamput hehkuvat aivan tietyllä tavalla ja kuinka huulemme puristuvat yhteen aivan tietyllä tavalla. Siinä ei tarvita ennustamisen lahjaa, ei edes järkeä tai nokkeluutta. Linnunsiivet, ennen höyhennystä, leviävät näin. Höyhennys taas voi tarkoittaa mitä tahansa siirtymää. Eikö ole niin, että mikä tahansa muutos, tapahtui se sitten linnusta tuhanneksi toukaksi tai tuhatjalkaisesta toukasta lentäväksi hyönteiseksi, ole tyystin vailla mitään mitä voi kutsua arvostelmiksi. Sellaista pintaa ei ole johon ne voisivat kiinnittyä. Sitä vastoin arvostelmat kiintyvät usein pintoihin jotka tietyssä tilanteessa näyttävät vetävän niitä puoleensa. Me itse synnytämme ne pinnat ja pidämme niitä yllä. En tarkoita että mistään olisi luovuttava, sanon vain että pohtikaa sitä mistä luovutte ja siitä mitä otatte sen tilalle. Lauma vuohia liukastelee sateisella pellolla, tai sitten aamusumusta kostuneella vuorenjyrkänteellä, niiden sorkat painavat maahan yhtä hyvin korsia kuin muurahaisiakin, niiden silmät näkevät vuoroin sinertävän taivaan, vihreän maan ja vuohitovereiden harmaat ja ruskeat kyljet ja selät.