Kukaan ei vuoropuhele, ylipäänsä kukaan ei puhele. Ei sillä tavoin kun nyt rakennetaan. On tarkoitus pystyttää jotakin, joka ei kaadu heti seuraavan myrskyn sattuessa. Se on sanottu kaikelle puolustukseksi mutta se tuskin pitää mitään pystyssä. Hyveellinen nuoukainen voi kulkea tämän kaiken ohi tarvitsematta nuolaista suupieltään tai hieraista otsaansa. Hänen sydämensä on puhtaampi jostakin muusta, sen ympärillä kudokset toteuttavat sitä mitä niiden pitääkin. Myrsky ei vaikuta niihin, eivätkä pilvien ympärillä kiertelevät hyönteiset. Ja koska sydämen sykintä vaaraa odottaessa ja kiihkon kuohahtaessa on kovin tulinen, hankkivat jumalan apukeinon sitä vastaan sijoittamalla ruumiiseen keuhkot jotka ovat pehmoiset ja verettömät ja sisässään huokoisia täynnä, ikään kuin välipatjaksi, jotta sydän, kun kiihko siinä kuohahtaa, sykähtelisi taipuvaa ainesta vastaan eikä siis vahingoittuisi. Ylipäänsä kukaan ei vuoropuhele, sellainen on poliittista jäörjestystä vastaan eikä missään tavoin hyväksyttävää. Kun villieläimen poikanen imee emonsa nisiä se ei suinkaan puhele. Sanaakaan ei pääse sen suusta. Rakennettaessa jotakin kestävää on puhuminen kielletty. Mikäli keuhkojen ja koko ruumiin rytmin sotkee jokin, koska se on mahdollista, on niin vaikeaa puhua, kaikki tuhoutuu, eikä vain tuhoudu vaan myös tulee tuhoutumaan, ennustus laskeutuu kaiken päälle.

Viattomuus taistelee Hyveellisyyttä vastaan, Hyvätapaisuus taas selättää helposti Vilpittömyyden. He kaikki taistelevat samasta saaliista, yhdestä onnettomasta pienessä kolossa asuvasta kivikalasta, jonka pintaa peittävät piikit.

Hyväksyttekö Te sen paikan jonka Teille tarjoan? Kieltäydyn siitä ehdottomasti, kuten näette, minun täytyy nostaa päätäni ylemmäs ja notkistaa hiukan selkääni, jo tämä yllänioleva takki on sitä mieltä että minun on hylättävä jokainen minulle esitetty ehdotus, huolimatta sen sävystä, huolimatta taivaan sävystä ehdotuksen esittämisen aikaan tai mistä tahansa muusta. Menetykseni on varma jos käyttäydyn sanojeni mukaisesti. Mutta tuhoni on täysin taattu jos käyttäydyn jonkun toisen sanojen mukaisesti.

Kun riemuitsen, ailahtelee vuorikin. Tarkoitan vuorta maalauksessa, voin vaikuttaa kuviin sillä tavoin että niiden luonne hetkellisesti muuttuu. Nuo punasävyiset pensaat esimerkiksi, niiden väri muuttuu hetkellisesti kohti vihreätä, ne saavat ympärilleen jonkinlaisen vihertävän hehkun. Vastaavasti maa, nuo hevosenkengänmutotoiset kivet, muuttuvat hiljaa lähes säännöllisen puoliympyrän muotoisiksi.

Jos kuvaan sänkyäni, luulen että minun on silloin tarpeetonta kuvailla sitä kuinka suortuvani laskeutuvat ja painuvat tyynyä vasten. Jos vastaavasti kuvaan suortuviani, minulle tuskin on etua siitä, että kuvaan sitä mitä kaikkea vastaan ne kulloinkin ovat asettuneet. Olen sanonut kaiken puolustukseni, Totuus voi kertoa sen olenko oikeassa, Koetan kulkea omissa jäljissäni, niin kuin vain voin ne nähdä, mutta toisinaan haluan eksyttää itsenikin.

Sanat muuttuvat helposti pelkäksi sättimiseksi, alunperin rauhallisesta puheesta tulee jotakin aivan muuta, ja katselijat ovat kauhuissaan koska he kokevat että kenenkään kohtalo ei enää ole heidän hallinnassaan, he tömistävät jalkojaan permantoa vasten ja tuntevat tulleensa petetyiksi.