Eniten kaipaan ja tavoittelen sellaisia tiloja, joissa voin rajoittaa ja rajata itseäni. Haluan asettaa itseni sidotuksi, haluan tuntea sen että jokin muu hallitsee minua. Kirjoittamisen tapauksessa se tarkoittaa usein sitä, että kirjoitan itseäni vastaan. Ei niin, että tuntisin vastenmielisyyttä kirjoittamaani kohtaan, vaan että tietoisesti hion strategioitani siihen suuntaan että kykenen ylittämään sellaisia esteitä jotka aikaisemmin ovat tuntuneet ylittämättömiltä. En voi tuntea vastenmielisyyttä mitään kirjoittamaani kohtaan, en kirjoittaessani sitä. Myöhemmin kenties voin tuntea sen, se voi tulla esiin esimerkiksi unissa. Mutta herättyäni en ole pahoillani vaan enemmänkin tyytyväinen. Ajatuksellisesti kirjoitan usein itseäni vastaan. Kielellisesti se on vaikeampaa, se vaatii myös sitä että muutan niitä todellisia käytäntöjä jotka liiittyvät kirjoittamiseeni. Minun on esimerkiksi vaihdettava tekstinkäsittelyohjelman kirjasin toiseksi, kohdeltava näppäimistöä toisella tavalla, elehdittävä toisella tavalla. Huomaan että ryhtini muuttuu, kun katson itseäni myöhemmin peilistä huomaan myös katseeni muuttuneen, vaikkakin vain hienoisesti.